Heti perään uusi postaus ja nyt on vuorossa tämä perjantai, joka oli kolmas työpäivämme. Olimme taas jäteasemalla ja olimme varautuneet tylsähköön hengailuun, koska emme saaneet tehdä juuri mitään ekana työpäivänämme täällä... Mutta nyt meille sanottiinkin, että sinne vaan kentälle ja asiakkaita neuvomaan! No huhhuh...
Mutta sinne sitten mentiin ja ihan hyvin se sujui. Asiakkaat kyseli meiltä, minne mitäkin laitetaan ja välillä oli pientä kieliongelmaa, mutta kaikesta selvittiin. Minä hyvin hövelisti selostin kaikille halukkaille (hahhah), että olemme opiskelijoita Suomesta, emmekä osaa paljon saksaa. Ja tämän siis kerroin heille auf Deutsch. =D Tänään olen muutenkin koittanut vähän tuota saksaa puhella ja enkkua nyt polottelen ihan täyttä päätä, vaikkei se niin täydellisesti sujukaan. On kyllä tosi kiva, kun voi jutella tuolla parin enkkua osaavan työntekijän kanssa! Ja yhden ainoastaan saksaa puhuvan kanssakin koin tänään jotain pientä kommunikaatiota, jee!
Jäteasemalla oli tänään jotenkin tosi paljon hulinaa. Koko ajan jossain tapahtui jotain, autoja (=asiakkaita) kävi paljon, lavoja täytettiin ja tyhjennettiin, trukit ja traktorit sinkoilivat sinne tänne (myös tuolla aseman pihassa kaahaillaan, nämä sakemannit ovat siinä kyllä todella kunnostautunutta sakkia!) jne. Kuvassa on meneillään asbestisäkkien nostelu lavalle ja siellä suosikkiukkelimme, maailmoja syleilevän iloinen Frank kakkonen iloisena heti alkoi poseerata, kun huomasi kameran. =D
Täällä toimii jonkunlainen paikalliskeräys noille isommille kodinkoneille. Tässä on meneillään keräysauton purku.
Ja tuossa tyhjennetään polttoon menevän jätteen keräyspistettä. Se täyttyikin tänään huimaa tahtia ja me Paulan kanssa katseltiin moneen kertaan, että voi eiiiii mitä sinne tuodaan... siis aivan hyvää, ehjää tavaraa. Umpipuisia hienoja tuoleja muun muassa... Tuonne myös jotkut heittelee ihan estottomasti mitä vaan, eivätkä piittaa edes työntekijöiden kehoituksista viedä jätteitä niille tarkoitettuihin paikkoihin, kuten vaikka metalleja ja pahveja omiin paikkoihinsa. Me sitten siirreltiin osittain niitä paikoilleen ja kyllä taas verta itkettiin, kun jouduttiin myös kaksi aivan mahtavaa ikivanhaa valurautaista silitysrautaa sinne metallilavalle vippaamaan... Voi kyynel, miksei ihmiset kierrätä?? Siis vaikka anna tai myy tavaroita jollekin, joka niitä arvostaisi?? Frank kuitenkin valaisi meitä, että ihmiset ei halua käytettyjä tavaroita (kuten vaikka telkkareita), vaan ostavat mieluummin uusia. Voi tätä kulutusyhteiskuntaa... Tuolla jäteasemallakin olisi joku pieni tavaranvaihtopiste, mutta ihmiset ei sitä kuulemma käytä.
Työpäivän jälkeen me lähdettiin Frank ykkösen ehdotuksesta katsomaan yhtä paikallista nähtävyyttä, jonne oli ihan nopea hurauttaa. Kuvasin siellä tämän saksalaisen erityisen jutun, nimittäin teiden laidoissa on tuollaiset pyörätiet. Täällä ilmeisesti pyöräillään aika paljon ja monessa paikkaa, myös kaupungin keskustassa, näkee noita merkattuja ajolinjoja.
Toinen erikoisuus näkyi jo tuossa aiemmassakin kuvassa, nimittäin nuo metalliset hidasteet, joita myös on paikoittain. Ja joissa irtoaa paikat hampaista, kun ajaa yli... Ne on melko isot ja korkeat ja sijoitettu niin, että jos et yhtään osaa katsoa vaan ajat just korkeimmasta kohtaa yli, todella huomaat ne!!
No mutta se nähtävyys sitten, se on tuollainen metallinen "ukkeli", näköalatorni nimeltään der Indemann. Se sijaitsee paikassa nimeltä Inden. Kiivettiin sinne ylös asti 36 metrin korkeuteen ihastelemaan maisemia. Tai no ihastelemaan ja ihastelemaan... torni nimittäin sijaitsee paikassa, jossa on vieressä ruskohiililouhos. Mikäli oikein ymmärsin, louhos ei enää toimi ja se on tarkoitus palauttaa luonnolliseen tilaansa... en ole kuitenkaan ihan varma, ymmärsinkö oikein. Pitkälle sieltä kuitenkin näki ja tuossa nyt olisi tuo louhos, mikä toki sinällään on aika surullinen näky. Edelleen siellä jotain koneita näkyi, mutta jotenkin kuvittelisin, että hiilen polttaminen olisi kuitenkin asia, mikä on vähintäänkin loppumaisillaan tuolla.
Joku kurttuinen eukkokin siellä otsatukka hulmuten kylmässä tuulessa selfieitä otti... =D
Ja hitusen meinasi puntti tutista, kun tuollaisen verkkolattian päällä siellä korkealla seisoi!!
Paula kurvaili meidän kunniakkaasti kotiin päin tuolta ja siinä matkan varrella kuvailin sitten sitä toista puolta Saksan energiantuotannosta, nimittäin a) täällä on joka puolella tuulimyllyjä ja b) näköjään myös pellollinen aurinkokennoja!
Tämä aurinkokennopelto sijaitsi aivan tämän piippumetsän vieressä:
Nuo piiput on ihan JÄRJETTÖMÄN kokoisia. En ole ihan varma, mitä niistä tupruaa, mutta ymmärtääkseni se on vesihöyryä eikä mitään saastetta. Jos olen oikeassa, tuo on juurikin se jätteiden polttopaikka, minne hyväuskoisina ajelimme Paulan kanssa katsomaan sitä tulevaa työpaikkaamme... eli nuo olisivat AWAn alueita myös. Mutta en mene vannomaan.
Illalla lähdettiin taas vähän kävelemään. Suunnattiin kaupungin keskustaan ja tässäpä onkin nyt teille kunnon kuvapläjäys näistä iki-ihanista taloista, joita täällä on! En kestä, ne on niin kauniita!! Mielestäni on tosi ihanaa, kun talot on ihan sekalaisia, vaikka ovatkin ihan kiinni toisissaan. Minun villi veikkaus on, että talot ei ole alunperin olleet tuolla lailla, vaan väen lisääntyessä on vain yksinkertaisesti tehty lisää asuntoja täyttämällä ne talojen välit. Sen vuoksi katot, ikkunat, ovet ja pintamateriaalit on ihan erilaisia ja välissä on selvästi uusiakin rakennuksen osia.
Minun lempparitalo tänään oli ehdottomasti tuo vaaleansininen suloisuus! ♥
Ja hei, täällä näkee mitä makeimpia autoja myös. En yhtään pistäisi hanttiin, jos vaikka tuollaisen saisin:
Voisin sen autoni sitten parkkeerata vaikka tuollaiseen naisten parkkiin:
Tuo kyseinen parkkipaikka löytyy työpaikkamme pihalta, ja se herättää joka kerta minussa yhtä suurta hupia. =D Kysyin ekana päivänä Frank ykköseltä, että siis miksi täällä on naisille oma parkki...? Hän selitti, että naisilla kun on ne korkokengät, niin olivat halunneet parkkipaikan tuonne, eikä sinne missä on hiekkaa... Tiedä häntä sitten, oliko se oikea syy, vai oliko tuo kuitenkin joku miesten juttu, että saavat naiset pois kolhimasta omien autojensa kylkiä... =D
Lopuksi vielä yksi paikallinen juttu, mikä on herättänyt meissä lievää ihmetystä. Lähes joka talossa on nimittäin ikkunoissa tuollaiset umpinaiset, metalliset (?) verhot ulkopuolella! Kun ollaan käyty kävelyllä iltaisin, on monessa talossa lähes kaikki kadun puolen ikkunat suljettu - niin myös meillä. Ekana iltana meinasin ihan slaagin saada, kun verho yhtäkkiä alkoi laskeutumaan... Nyt osaan jo odottaa, että kun tiuku kääntyy lukemaan 20:00, alkaa surina ja olkkari pimenee. Se tuntuu jotenkin tosi tyhmältä, koska ulkona on vielä siihen aikaan valoisaa ja tämä muutenkin melko hämärä asunto saisi tuosta ihan ilmaista valoa... Nyt pitää sitten laittaa valot päälle, ellei halua sysipimeässä majailla! Toisaalta systeemi on ihan ymmärrettävä, koska tämä meidänkin asunto on ihan tuossa katutasossa ja ikkunan alla kulkee jalkakäytävä. Illalla siis voisi kuka tahansa tuijotella tänne sisälle, mikä ei ole kovin miellyttävä ajatus. Joka tapauksessa tuo verhojen taakse sulkeutuminen on selvästi täällä aivan tavallinen käytäntö ja verhoja on joka talossa.
Mutta nyt on aika laittaa läppäri kiinni ja mennä nukkumaan. Huomenna on oltava valmiina klo 10, jolloin Dorothee tulee meitä noutamaan ja pääsemme tutustumaan paremmin Aacheniin ja myös kenties Belgiaan ja Hollantiin!! Täytyy vissiin pukeutua lämpimästi, tännekin on käsittääkseni luvattu kenties jopa lumisadetta yöksi... vilakkaa on siis myös täällä, samoin kuin kuuluu siellä koti-Suomessakin olevan!
Tschüss!
-Heli-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitämme kommenteista!