Tänään aloitettiin päivä jäteasemalla. Siellä on ehkä hitusen tekemisen puutetta, koska mikään ei ole enää meille ns. uutta, että sitä vaikka kuvailtaisiin ja ihmeteltäisiin. Täällä ei siis ole myöskään tapana auttaa asiakkaita, ainoastaan heitä ohjaillaan oikeisiin paikkoihin. Niimpä me alettiin sitten siivoamaan, eli lakaistiin maasta lasinsiruja ja muuta roinaa, mitä sinne väistämättä tulee. Sää oli sateinen, joten ihan kiva juttu oli, että lounastelun jälkeen lähdettiin Herr Lenzenin kanssa ajelemaan ja katselemaan AWAn muita paikkoja.
Mentiin ensin tutustumaan roskien polttolaitokseen. Se on puoliksi AWAn ja puoliksi muiden yritysten omistama ja nimeltään MVA. Päästiin katsomaan osaa toiminnasta ja aloitettiin tuosta pihalta, minne rekat ja jäteautot tuo poltettavia jätteitä. Pihamaalla kävi koko ajan melkoinen sutina ja me siellä keskellä kaikkea äksöniä seisoskeltiin...
Autot siis peruuttaa tuohon seinustalle ja kippaa kuormansa luukusta sisään. Tai tässä tapauksessa maahan, josta kauhakuormaajalla (tai mikä se lienee) ne sitten tuupataan eteenpäin. Kuormia valvotaan ja niistä otetaan näytteitä elohopean varalta, se on kuulemma iso ongelma täällä! Sitä ei älytty kysyä, mitä sitten tapahtuu, jos mittari värähtää ja siellä sitä elohopeaa on. Kuvan herra on tekemässä mittausta parhaillaan.
Tässä kuvaa rekan sisältä, tarkoituksena näyttää tuo liikkuva lattiasysteemi. Se siis työntää kuormaa ulospäin liikkumalla edestakaisin.
Tuonne syvyyksiin ne jätteet putoaa. Tuo kuilu oli siis TODELLA syvä, muistaakseni 9 metriä.
Tältä näyttää sitten siellä seinän sisäpuolella. Kuvassa ei nyt näy, mutta tuossa oikeassa reunassa on se kuilu, jossa roskat ovat. Kuvassa näkyy tuollaisia kouria, joita on tässä systeemissä kaksi. Niillä pöyhitään roskia, jotta ne kuivuisivat paremmin ja niillä myös nostellaan roskia sitten sinne uuneihin, joiden luukut ovat tuossa ylhäällä vasemmalla.
Noin ikkäästi se koura nostelee jätteitä uuniin!
Tällaiset monitorit ovat työtä ohjaamassa.
Ja tämä ystävällinen herra on sitten niissä puikoissa työtä tekemässä. Hän kertoi meille, että työtä tehdään tuolla 24/7, ympäri vuoden. Joulun aikaan roskia tulee vähemmän, mutta vaikka niitä ei tulisi lainkaan muutamaan päivään, niin poltettavaa materiaalia riittäisi silti 5-6 päiväksi! Tuo roskatila oli muistaakseni 11 000 kuutiometriä kooltaan!! Roskakasa oli siis ihan valtava, kuvista on sitä vaikea hahmottaa. Kerrottakoon vielä, että molemmat kourat tarvitsevat omat ohjaajansa ja heidän täytyy kommunikoida keskenään, koska kourat liikkuvat siten, että niiden on väisteltävä toisiaan tarvittaessa.
Kierrettiin tuota laitosta sitten vielä vähän muuallakin. Se on todella korkea rakennus ja kävin vähän parvekkeella kuikuilemassa.
Tässä vähän perspektiiviä siitä, miten korkealla oltiin.. tuolla pihalla on siis nuo miehet ihan pikkiriikkisiä.
Parvekkeelta näkyi hyvin tuonne ruskohiiltä polttavalle voimalalle. Olen saanut jostain käsityksen, että tuolta ei juuri saasteita tule... mutta Herr Lenzen kyllä kertoi nyt vähän toista. Päiväaikaan ilmeisesti toiminta on vähän toisenlaista, mutta pimeämpään aikaan sieltä sitten kuulemma tupruttaa vähän sankemmat savut. En sitten tiedä käsitinkö tämän oikein... Herr Lenzen on ahkera pyöräilijä (hän fillaroi tuhansia kilometreja vuodessa niin työ- kuin lomamatkoja) ja hän sanoi, että kyllä tuolta tulee ihan sellasta likaa, mikä näkyy hyvin just kun pyörällä kulkee (autosta ei siis samalla tavalla varmaan pysty toteamaan).
Me saatiin kurkistella myös luukusta, josta näkyi sinne uuniin. Työntekijä sanoi, että se näyttää ihan helvetiltä! Juu, kuumalta kyllä kieltämättä näytti!!
Hyvin tehdasmaista siellä oli.
Viimeiseksi käytiin vielä katsomassa, miltä näyttää loppukuona. Se on siis sitä ainetta, mitä palamisen jälkeen jää jäljelle. Sehän on ihan ongelmallinen aine, koska siitä ei ole enää mihinkään muuhun kuin maahan laitettavaksi. Tosin tästä kyllä vielä ennen sitä viimeistä sijoituspaikkaa poistetaan magneettien avulla metallit. Se loppu sitten menee esimerkiksi jäteasemien alustaksi.
Lähtiessä napattiin vielä kuva tuosta etupihasta. Noin monta loossia siis on, mistä voi autot kipata jätteitä sisälle. Kokonaisuutena tuo polttolaitos on mielestäni hyvin samanlainen kuin Kotkan Hyötyvoimala, jossa olen vieraillut myös. Tämä oli ehkä hiukan isompi paikka, vaikka kuulemma Saksan mittakaavassa tämä on pieni.
Tämän jälkeen ajelimme yhdelle toiselle AWAn jäteasemalle, joka on samankaltainen kuin se, missä olimme aamullakin töissä. Siellä käytiin vain ihan pikainen silmäys tekemässä. Se on ollut aiemmin Herr Lenzenin työpaikka vuosien ajan.
Sitten mentiin sellaiseen paikkaan, missä Herr Lenzen on myös aiemmin ollut töissä. Kyseessä on valtava hallimainen rakennus, jossa on ennen nykyaikaisia automatisoituja systeemejä hoidettu jätteiden lajittelua. Siellä on mm. käsityönä eritelty hihnalla hitaasti etenevistä jätteistä metallit, muovit jne. Nyt halli oli hiljainen, käsityöhihna oli vaiennut kenties iäksi ja paikalla työskentelee enää vain muutama työntekijä.
Tänne tuodaan pienemmiltä jäteasemilta jätteitä vielä jonkinlaiseen lajitteluun. Näimme esimerkiksi eri kasoissa puuta, metallia, paperia, viherjätettä... Osasta tehdään kuutioita, joita sitten menee tuolta eteenpäin. Esimerkiksi paperikuutioita menee tehtaisiin, jotka tekevät niistä uutta paperia.
Etualalla oleva sininen laite on hihnasto, jota pitkin mielestäni ainakin paperi meni kuutioitavaksi.
Tehdasmaista on täälläkin. Ja jotenkin kammottavan hiljaista. Herr Lenzen sanoi, että hänellä ihan sydäntä koskee nähdä tämä autius. Hän työskenteli täällä vuosia ja oli ymmärtääkseni hyvin onnellinen työssään. Paikka on myös melko lähellä hänen kotiaan ja se sijaitsee hyvin kauniissa paikassa, luonnon keskellä.
Tuosta näkee hyvin, miten valtava tuo halli on. Vertaa miekkoseen, joka on tuolla oikeassa reunassa jätekasan vieressä.
Tuossa takaseinällä on nuo siniset osiot; niihin ennen lajiteltiin metallit, muovit ja paperit. Nyt ne ovat ymmärtääkseni vailla käyttöä. Tämä halli oli mielenkiintoinen nähdä ja siitä jäi vähän ehkä jotenkin surullinen olotila sen tyhjyyden ja pääosin myös toimimattomuuden takia. Valtavat laitteet ja rakennelmat ja ihan tyhjän panttina, kun työ on siirretty ihmisiltä koneille. Osin on myös esimerkiksi lajittelusäännöt muuttuneet ja kaatopaikkojen tilalle tullut tuo jätteiden polttaminen, mikä on tietenkin parannus entiseen.
*Tähän kohtaan muuten pieni sivuhuomautus, mikä on unohdettu aiemmin sanoa: Täällä saa lääkkeet heittää roskikseen!! Niitä ei siis tarvitse viedä apteekkiin (mutta ne voi viedä sinne kyllä). Tämä johtuu siitä, että koska jätteitä ei nykyään enää viedä kaatopaikalle, lääkejäämät eivät joudu enää pohjavesiin. Lääkkeet poltetaan, kuten muukin kotitalouksista tuleva loppujäte (restmüll) ja jäteasemien seka/loppujäte (sperrmüll), joten ne voi siis laittaa sinne kodin loppujätteeseen. Tämä hämmästytti meitä kovasti!!! Meille kun on tolkutettu, että lääkkeet saa viedä VAIN JA AINOASTAAN apteekkiin, ei KOSKAAN roskikseen! Vessanpönttöön niitä ei sentään täälläkään saa laittaa.
Herr Lenzen halusi viedä meidät myös kotipaikkansa lähellä olevalle näköalapaikalle. Se olikin todella hieno paikka! Juttelimme siitä, miten toisen maailmansodan aikaan Saksaa pommitettiin valtavasti ja myös tämä hänen kotikylänsä on pommitettu lähes kokonaan maan tasalle silloin. Myös tuolla kukkulalla on käyty kovia taisteluita ja siellä oli myös esimerkiksi bunkkereita.
Kiipeämistä riitti! Paula siellä kuvailee mäkiä ja mantuja.
Tämä risti on kohdassa, josta Herr Lenzenin ystävä vuosia sitten löysi vuonna 1944 (eli sen toisen maailmansodan aikana) kadonneen amerikkalaisen sotilaan ruumiin jäännökset! Hän oli löytänyt mm kallon ja sen sellaisen sotilailla olevan tunnistuslaatan, jonka avulla ruumis oli siis tunnistettu. Sotilaan jäännökset saatiin siitä sitten oman maan multiin viimeinkin ja paikalle tehtiin muistomerkki. Risti on tehty räjähtäneen pommin osista!
Kukkulan huipulla oli näköalatorni. Kukkulalla on sijainnut joskus kauan sitten myös linna.
Keli oli sateinen ja kurja, mutta kiivettiin silti näkötorniin katsomaan mahtavia maisemia! Selkeällä säällä tuolta näkee kuulemma Kölnin tuomiokirkon torninkin. Nyt oli kuitenkin vähemmän selkeää... mutta upeat näkymät sieltä kuitenkin oli.
Kun käveltiin tuolta alas autolle päin, minä pölpötin niin tohkeissani kaiken maailman puista ja pensaista, etten huomannut, kun melkein tallasin tuollaisen jättimäisen etanan päälle... Aika erikoinen näky, Herr Lenzenkin sanoi, että musta ei ole kovinkaan tavallinen etanan väri täällä. Onneksi siis säästyi henkikulta siltä!
Sitten suunnattiinkin nokka kohti työpaikkaamme taas ja kello oli niin paljon, että käytiin vain vaihtamassa omat kengät jalkaan ja lähdettiin kohti kotia. Satuttiinkin sitten ekaa kertaa oikein kunnon ruuhkaan... madeltiin kilometrikaupalla kävelyvauhtia loputtomassa autoletkassa. Aika väsyneitä taidettiin olla, kun vaan kikatettiin ja käkätettiin ihan hervottomina kaikelle älyttömälle puoli matkaa.
Mukava ja mielenkiintoinen päivä jälleen, ei voi kuin olla iloinen, että tuli tähän reissuun lähdettyä!!
-Heli-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitämme kommenteista!