viimeinen päivä + Monschau

Vähiin käy ennen kuin loppuu!! Niin se on vaan kaksi viikkoa kohta kulunut, ja meidän on aika palailla kotimaisemiin. Tänään oli viimeinen päivä täällä ja valaistaan nyt tässä vielä vähän aiheen mukaisesti näitä saksalaisia jäteasioita. 

Kuvassa on tyypillinen näky siitä, että roskalaatikot viedään kadunvarsille tyhjennettäväksi. Nämä olivat kadulla eilen illalla, ne on tyhjennetty tänään aamulla varhain ja ne odottelivat tuossa sitä, että omistajat noutavat ne taas takaisin paikoilleen. Ei olla oikein saatu tolkkua minä päivinä mitäkin kerätään... kadulla on kuitenkin ollut milloin minkäkin värisiä laatikoita odottelemassa tyhjennystä.

Roskasäiliöissä on tietyt värit, joko koko laatikoissa tai sitten vain kansissa. Tuo kuvan sininen tarkoittaa paperia. Tässä vielä, mitä paperiroskiseen voi laittaa:

Hitusen eri tavalla siis kuin Suomessa, koska täällä paperiin laitetaan myös pahvi.

Lisäksi löysin tänään hyvät ohjekuvat kaikista muistakin, joita on siis vihreä (biojäte), keltainen (muovi ja metalli) sekä musta (loppujäte). Tässä niistä kuvat:

Taas on eroja siis suomalaisiin tapoihin. Erikoista on, että muovi ja metalli laitetaan samaan. Meilläkin on täällä asunnossa tuo keltainen pussi ja tänä iltana täytyy kysellä vuokraisännältä, mihin sen oikein nyt sitten jätämme. Se on sellainen suljettava iso muovipussi, kenties se viedään tuonne kellariin odottamaan keltaisten roskisten tyhjennystä.

Huomattiin AWAn käytävällä myös hyvät ohjeistukset hätätilanteita ja ensiavun antamisen tarvetta varten:

Jälkimmäisessä on siis joka kohdassa erilainen sairaskohtaus tai muu tilanne, ja siihen ohjeistus. Tosi kätevä!!

Aloitettiin tämä päivä viemällä meille kertyneitä jätteitä jo tutuksi tulleelle jäteasemalle. Vietiin sinne siis paperit/pahvit sekä muutama lasipurkki. Käytiin myös halaamassa hyvästiksi iloista lempparityökaveriamme Frankia sekä jätettiin sinne "pojille" yhteiseksi pussillinen herkkuja. Kovin on haikeaa tämä hyvästien jättäminen kyllä, eilen halattiin Herr Lenzen ja illalla vielä Dorothee, ja kyllä pitää sanoa, että itku silmässä minä näitä heippoja heitän!

No, meidän päiväohjelmassa luki tänään, että olemme katselemassa mitä tapahtuu vaarallisten jätteiden keräilyssä siellä asemalla - aiemmin tutustuttiin siihen kiertävään keräysautoon. Tänään oli kuitenkin tosi sateista aamupäivällä ja asiakkaita ei käynyt siellä ollenkaan, joten me oltiin tulkki-Danielan kanssa sisätiloissa ja juteltiin monenlaista, muun muassa koskien hänen opiskelujaan. Hän on kohta valmistumassa ja hän on siis yliopistossa opiskelemassa ympäristöalaa. Mielenkiintoista!

Päivämme päätteeksi palautettiin vaatteemme ja avaimemme. Saatiin pitää työkengät, jotka oli nimenomaan meitä varten tilattu sinne - jee! Tosi hyvät kengät nimittäin!! Nyt on vaan pieni järjestelykysymys, miten saadaan kaikki tuotua kotiin, koska meillä ei ole täällä vaakaa, jolla punnita matkatavaroiden määrää... kengät on aika painavat, koska ovat turvakengät, joten jos ongelmia tulee, laitetaan sitten ne jalkaan ja kaikki mahdolliset vaatteet päälle, ettei jouduta jättämään mitään kyydistä! Meillä on siis pelkät käsimatkatavarat matkassa.

Vielä tarvittiin parit allekirjoitukset lappuihimme ja ne saatiin Herr Rüttersiltä. Hän kirjoitti myös maailman hellyttävimmät palautteet meille apunaan Google kääntäjä... =D Kovin he olivat meihin tyytyväisiä tuolla. Jätettiin hänellekin vielä pussillinen herkkuja ja sitten sanottiin hyvästit ja lähdettiin viimeisen kerran. Nyyh!

Siinä se on, AWAn toimistorakennus. Noita rappuja on muutaman kerran tullut kivuttua pukuhuoneeseen! Vielä viimeiset silmäykset jäteaseman suuntaan...

...ja sitten hypättiin autoon:

Auton nokka suunnattiin kohti Monschauta, jota Herr Lenzen meille suositteli vielä vierailukohteeksi. Ja kyllä kannatti mennä!! Sinne ei ollut kuin noin 40km matka ja kylä oli kyllä aivan ihana! ♥

Monschau on tosi vanha kylä täynnä vanhoja taloja. Kylän läpi kulkee joki ja siellä on tosi paljon kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Niin, niin kaunista! ♥

Käytiin juomassa teet ja syömässä herkkuja:

Ihan pienesti myös sorruttiin shoppailemaan, kun löydettiin söpö pieni luonnonkosmetiikkaa myyvä liike. Liikkeen omistajamies kertoi, että kaikki tuotteet on heillä kotona hänen vaimonsa tekemiä ja ne sisältää silkkaa luonnon ainesta. Oijoi, olivatkin kyllä ihania! Omistaja sitten kysäisi, mistä olemme ja selvisi, että hän on käynyt Suomessa monta kertaa, hänellä on ollut ystävänä suomalainen mies. Hän heitteli heti meille paikkakuntia, kuten Turku, Mikkeli, Lappeenranta, Savonlinna... joissa oli siis käynyt. Kuinka hauska sattuma!

Lopulta lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Pienoinen kauhunhetki koettiin, kun palattiin autolle, siitä oli nimittäin etuikkuna auki... Me oltiin vaan hengailtu pari tuntia pitkin kyliä ja autoon oli kenellä vaan vapaa pääsy! Unohdin laittaa ikkunan kiinni, kun parkkeeraustilanteessa Paulan piti mennä ulos huutelemaan ikkunan kautta, vieläkö voi peruuttaa... parkkiruutu oli nimittäin tosi ahdas. Oho, hups! 🙈 Onneksi autossa ei kuitenkaan ilmeisesti oltu käyty, ellei sitten takapenkkiin ilmestynyt vaalea roiskaus ollut paikallisen lintusen moikkaus meille...

Tuollainen hassu juttu oli siellä Monschaun liepeillä; matala aita tien vierustoilla. Ne on ilmeisesti jotain sammakkoaitoja, sillä tien pielessä näkyi myös niistä kertova huomio/varoitusmerkki!

Kotimatkalla ihasteltiin lukemattomia tuulimyllyjä, ajeltiin jyrkkiä ylämäkiä ja piiiiitkiä alamäkiä, todettiin että Eschweilerissa on kevät pidemmällä kuin täällä (täällä vasta kukki voikukka, kun se Eschweilerissa on jo pelkkä "puhalluskukkanen"), bongailtiin kuusimetsiä ja suota jne.

Kuva on surkea (otettu vauhdissa), mutta tarkoitus on näyttää, että täällä on hirvivaaramerkkien sijasta tuollasia peuravaaran merkkejä. Yhtään peuraa ei onneksi ole tiellä nähty.

Lopulta saavuttiin kotikonnuille ja nyt onkin illan ohjelmassa yritys tuhota viimeisetkin jääkaappiin varatut ruoat (paitsi että osa otetaan vielä huomenna evääksi kotimatkalle) ja kamppeiden pakkaaminen. Huomenna siis luovutetaan aamupäivällä kämppä, tankataan auto ja ajetaan Düsseldorfiin palauttamaan se. Illan suussa noustaan sinivalkoisilla siivillä taivaalle ja kotimaan kamaralla ollaan toivon mukaan siinä iltakymmenen jälkeen Suomen aikaa.

Tämä on ollut mahtava reissu! Ollaan tavattu ihania ihmisiä, nähty paljon sekä jäte- ja kierrätysasioita että historiallisia ja muuten vain kauniita paikkoja täällä. Kiitos tästä mahdollisuudesta KSAOlle, Erasmus+ -ohjelmalle, Hannelelle, Aulille, omille opettajille, Dorotheelle ja perheillemme, jotka laskivat mammat matkaan! Voidaan kyllä suositella AWAa harkkapaikkana ihan täysillä, päästiin näkemään niin monenlaisia juttuja ja paikkoja, meille oltiin kaiken aikaa todella ystävällisiä ja kaikki sujui muutenkin tosi hyvin. Saksa on hieno maa, toivottavasti päästään tänne joskus uudestaan! ♥

Auf wiedersehen!

-Heli-

Toiseksi viimeinen työpäivä

Lähdimme asunnolta muka ajoissa, välttääksemme aamuruuhkan..toisin kävi. Kadut ovat tukkeessa, koska kaupungin halki menee junarata ja junan tuloa pitää odotella aika pitkään. Ajoimme töihin toista reittiä, mutta sekin oli tukkeessa. Ehdimme kuitenkin ajoissa jäteasemalle.

Tänä aamuna oli tuollainen outo valoilmiö taivaalla. Aurinko paistoi, ihanaa!

Tämä on jäteaseman taukotila. Heli laittoi nurkassa olevaan jääkaappiin eväitään ja yllätys yllätys, ovi irtosi osaksi saranoiltaan. 😁 

Ja siinä  otettiin sitten aamukahvit/teet ennenkuin lähdimme patsastelemaan pihalle, että mitä siellä tapahtuu.

Siihen oli sitten jäänyt jonkun työmiehen kahvi jäähtymään.

Frank taitaa olla linssilude, aina poseeraamassa, jos sattuu kameran näkemään. Tänään hän sanoi että voimme katsella mitä ympärillä tapahtuu ja chillailla. Aikamme käpsehdittyämme otimme harjan ja lapion. Siivosimme lasinsiruja ja muuta roskaa pois alueelta.

Kuvia lähinnä elektroniikan vastaanottoalueelta.

Kontit on juuri tyhjennetty isompiin kuljetuskontteihin.

Kuvassa Frank nostaa trukilla jääkaappeja ja pakastimia kontin kyytiin. Pidimme ruokatunnin ja kysyimme voisimmeko lähteä tekemään jonnekin blogia ja kouluhommia, se sopi, koska meillä ei juuri ole tuolla asemalla mitään tekemistä. Ihan mukava päivä, aurinko paistoi ja oli melko lämmintä. Väsyttää ihan kamalasti, onneksi voimme kohta lähteä asunnolle.

-Paula-

jätteenpolttolaitoksella ja maisemia ihailemassa

Tänään aloitettiin päivä jäteasemalla. Siellä on ehkä hitusen tekemisen puutetta, koska mikään ei ole enää meille ns. uutta, että sitä vaikka kuvailtaisiin ja ihmeteltäisiin. Täällä ei siis ole myöskään tapana auttaa asiakkaita, ainoastaan heitä ohjaillaan oikeisiin paikkoihin. Niimpä me alettiin sitten siivoamaan, eli lakaistiin maasta lasinsiruja ja muuta roinaa, mitä sinne väistämättä tulee. Sää oli sateinen, joten ihan kiva juttu oli, että lounastelun jälkeen lähdettiin Herr Lenzenin kanssa ajelemaan ja katselemaan AWAn muita paikkoja.

Mentiin ensin tutustumaan roskien polttolaitokseen. Se on puoliksi AWAn ja puoliksi muiden yritysten omistama ja nimeltään  MVA. Päästiin katsomaan osaa toiminnasta ja aloitettiin tuosta pihalta, minne rekat ja jäteautot tuo poltettavia jätteitä. Pihamaalla kävi koko ajan melkoinen sutina ja me siellä keskellä kaikkea äksöniä seisoskeltiin...

Autot siis peruuttaa tuohon seinustalle ja kippaa kuormansa luukusta sisään. Tai tässä tapauksessa maahan, josta kauhakuormaajalla (tai mikä se lienee) ne sitten tuupataan eteenpäin. Kuormia valvotaan ja niistä otetaan näytteitä elohopean varalta, se on kuulemma iso ongelma täällä! Sitä ei älytty kysyä, mitä sitten tapahtuu, jos mittari värähtää ja siellä sitä elohopeaa on. Kuvan herra on tekemässä mittausta parhaillaan.

Tässä kuvaa rekan sisältä, tarkoituksena näyttää tuo liikkuva lattiasysteemi. Se siis työntää kuormaa ulospäin liikkumalla edestakaisin.

Tuonne syvyyksiin ne jätteet putoaa. Tuo kuilu oli siis TODELLA syvä, muistaakseni 9 metriä.

Tältä näyttää sitten siellä seinän sisäpuolella. Kuvassa ei nyt näy, mutta tuossa oikeassa reunassa on se kuilu, jossa roskat ovat. Kuvassa näkyy tuollaisia kouria, joita on tässä systeemissä kaksi. Niillä pöyhitään roskia, jotta ne kuivuisivat paremmin ja niillä myös nostellaan roskia sitten sinne uuneihin, joiden luukut ovat tuossa ylhäällä vasemmalla.

Noin ikkäästi se koura nostelee jätteitä uuniin!

Tällaiset monitorit ovat työtä ohjaamassa.

Ja tämä ystävällinen herra on sitten niissä puikoissa työtä tekemässä. Hän kertoi meille, että työtä tehdään tuolla 24/7, ympäri vuoden. Joulun aikaan roskia tulee vähemmän, mutta vaikka niitä ei tulisi lainkaan muutamaan päivään, niin poltettavaa materiaalia riittäisi silti 5-6 päiväksi! Tuo roskatila oli muistaakseni 11 000 kuutiometriä kooltaan!! Roskakasa oli siis ihan valtava, kuvista on sitä vaikea hahmottaa. Kerrottakoon vielä, että molemmat kourat tarvitsevat omat ohjaajansa ja heidän täytyy kommunikoida keskenään, koska kourat liikkuvat siten, että niiden on väisteltävä toisiaan tarvittaessa.

Kierrettiin tuota laitosta sitten vielä vähän muuallakin. Se on todella korkea rakennus ja kävin vähän parvekkeella kuikuilemassa.

Tässä vähän perspektiiviä siitä, miten korkealla oltiin.. tuolla pihalla on siis nuo miehet ihan pikkiriikkisiä.

Parvekkeelta näkyi hyvin tuonne ruskohiiltä polttavalle voimalalle. Olen saanut jostain käsityksen, että tuolta ei juuri saasteita tule... mutta Herr Lenzen kyllä kertoi nyt vähän toista. Päiväaikaan ilmeisesti toiminta on vähän toisenlaista, mutta pimeämpään aikaan sieltä sitten kuulemma tupruttaa vähän sankemmat savut. En sitten tiedä käsitinkö tämän oikein... Herr Lenzen on ahkera pyöräilijä (hän fillaroi tuhansia kilometreja vuodessa niin työ- kuin lomamatkoja) ja hän sanoi, että kyllä tuolta tulee ihan sellasta likaa, mikä näkyy hyvin just kun pyörällä kulkee (autosta ei siis samalla tavalla varmaan pysty toteamaan).

Me saatiin kurkistella myös luukusta, josta näkyi sinne uuniin. Työntekijä sanoi, että se näyttää ihan helvetiltä! Juu, kuumalta kyllä kieltämättä näytti!! 

Hyvin tehdasmaista siellä oli.

Viimeiseksi käytiin vielä katsomassa, miltä näyttää loppukuona. Se on siis sitä ainetta, mitä palamisen jälkeen jää jäljelle. Sehän on ihan ongelmallinen aine, koska siitä ei ole enää mihinkään muuhun kuin maahan laitettavaksi. Tosin tästä kyllä vielä ennen sitä viimeistä sijoituspaikkaa poistetaan magneettien avulla metallit. Se loppu sitten menee esimerkiksi jäteasemien alustaksi.

Lähtiessä napattiin vielä kuva tuosta etupihasta. Noin monta loossia siis on, mistä voi autot kipata jätteitä sisälle. Kokonaisuutena tuo polttolaitos on mielestäni hyvin samanlainen kuin Kotkan Hyötyvoimala, jossa olen vieraillut myös. Tämä oli ehkä hiukan isompi paikka, vaikka kuulemma Saksan mittakaavassa tämä on pieni.

Tämän jälkeen ajelimme yhdelle toiselle AWAn jäteasemalle, joka on samankaltainen kuin se, missä olimme aamullakin töissä. Siellä käytiin vain ihan pikainen silmäys tekemässä. Se on ollut aiemmin Herr Lenzenin työpaikka vuosien ajan.

Sitten mentiin sellaiseen paikkaan, missä Herr Lenzen on myös aiemmin ollut töissä. Kyseessä on valtava hallimainen rakennus, jossa on ennen nykyaikaisia automatisoituja systeemejä hoidettu jätteiden lajittelua. Siellä on mm. käsityönä eritelty hihnalla hitaasti etenevistä jätteistä metallit, muovit jne. Nyt halli oli hiljainen, käsityöhihna oli vaiennut kenties iäksi ja paikalla työskentelee enää vain muutama työntekijä.

Tänne tuodaan pienemmiltä jäteasemilta jätteitä vielä jonkinlaiseen lajitteluun. Näimme esimerkiksi eri kasoissa puuta, metallia, paperia, viherjätettä... Osasta tehdään kuutioita, joita sitten menee tuolta eteenpäin. Esimerkiksi paperikuutioita menee tehtaisiin, jotka tekevät niistä uutta paperia. 

Etualalla oleva sininen laite on hihnasto, jota pitkin mielestäni ainakin paperi meni kuutioitavaksi.

Tehdasmaista on täälläkin. Ja jotenkin kammottavan hiljaista. Herr Lenzen sanoi, että hänellä ihan sydäntä koskee nähdä tämä autius. Hän työskenteli täällä vuosia ja oli ymmärtääkseni hyvin onnellinen työssään. Paikka on myös melko lähellä hänen kotiaan ja se sijaitsee hyvin kauniissa paikassa, luonnon keskellä.

Tuosta näkee hyvin, miten valtava tuo halli on. Vertaa miekkoseen, joka on tuolla oikeassa reunassa jätekasan vieressä.

Tuossa takaseinällä on nuo siniset osiot; niihin ennen lajiteltiin metallit, muovit ja paperit. Nyt ne ovat ymmärtääkseni vailla käyttöä. Tämä halli oli mielenkiintoinen nähdä ja siitä jäi vähän ehkä jotenkin surullinen olotila sen tyhjyyden ja pääosin myös toimimattomuuden takia. Valtavat laitteet ja rakennelmat ja ihan tyhjän panttina, kun työ on siirretty ihmisiltä koneille. Osin on myös esimerkiksi lajittelusäännöt muuttuneet ja kaatopaikkojen tilalle tullut tuo jätteiden polttaminen, mikä on tietenkin parannus entiseen.

*Tähän kohtaan muuten pieni sivuhuomautus, mikä on unohdettu aiemmin sanoa: Täällä saa lääkkeet heittää roskikseen!! Niitä ei siis tarvitse viedä apteekkiin (mutta ne voi viedä sinne kyllä). Tämä johtuu siitä, että koska jätteitä ei nykyään enää viedä kaatopaikalle, lääkejäämät eivät joudu enää pohjavesiin. Lääkkeet poltetaan, kuten muukin kotitalouksista tuleva loppujäte (restmüll) ja jäteasemien seka/loppujäte (sperrmüll), joten ne voi siis laittaa sinne kodin loppujätteeseen. Tämä hämmästytti meitä kovasti!!! Meille kun on tolkutettu, että lääkkeet saa viedä VAIN JA AINOASTAAN apteekkiin, ei KOSKAAN roskikseen! Vessanpönttöön niitä ei sentään täälläkään saa laittaa.

Herr Lenzen halusi viedä meidät myös kotipaikkansa lähellä olevalle näköalapaikalle. Se olikin todella hieno paikka! Juttelimme siitä, miten toisen maailmansodan aikaan Saksaa pommitettiin valtavasti ja myös tämä hänen kotikylänsä on pommitettu lähes kokonaan maan tasalle silloin. Myös tuolla kukkulalla on käyty kovia taisteluita ja siellä oli myös esimerkiksi bunkkereita.

Kiipeämistä riitti! Paula siellä kuvailee mäkiä ja mantuja.

Tämä risti on kohdassa, josta Herr Lenzenin ystävä vuosia sitten löysi vuonna 1944 (eli sen toisen maailmansodan aikana) kadonneen amerikkalaisen sotilaan ruumiin jäännökset! Hän oli löytänyt mm kallon ja sen sellaisen sotilailla olevan tunnistuslaatan, jonka avulla ruumis oli siis tunnistettu. Sotilaan jäännökset saatiin siitä sitten oman maan multiin viimeinkin ja paikalle tehtiin muistomerkki. Risti on tehty räjähtäneen pommin osista!

 

Kukkulan huipulla oli näköalatorni. Kukkulalla on sijainnut joskus kauan sitten myös linna.

Keli oli sateinen ja kurja, mutta kiivettiin silti näkötorniin katsomaan mahtavia maisemia! Selkeällä säällä tuolta näkee kuulemma Kölnin tuomiokirkon torninkin. Nyt oli kuitenkin vähemmän selkeää... mutta upeat näkymät sieltä kuitenkin oli. 

Kun käveltiin tuolta alas autolle päin, minä pölpötin niin tohkeissani kaiken maailman puista ja pensaista, etten huomannut, kun melkein tallasin tuollaisen jättimäisen etanan päälle... Aika erikoinen näky, Herr Lenzenkin sanoi, että musta ei ole kovinkaan tavallinen etanan väri täällä. Onneksi siis säästyi henkikulta siltä!

Sitten suunnattiinkin nokka kohti työpaikkaamme taas ja kello oli niin paljon, että käytiin vain vaihtamassa omat kengät jalkaan ja lähdettiin kohti kotia. Satuttiinkin sitten ekaa kertaa oikein kunnon ruuhkaan... madeltiin kilometrikaupalla kävelyvauhtia loputtomassa autoletkassa. Aika väsyneitä taidettiin olla, kun vaan kikatettiin ja käkätettiin ihan hervottomina kaikelle älyttömälle puoli matkaa.

Mukava ja mielenkiintoinen päivä jälleen, ei voi kuin olla iloinen, että tuli tähän reissuun lähdettyä!!

-Heli-